Pitkältä ja kiviseltä näyttää tie

Synnytyksestä on nyt kolme päivää. Se oli jälleen nopea ja varmasti monen mittapuulla helppo keikka, mutta helppous lienee katsojan silmässä sekin. Supistukset alkoivat aamuseitsemältä, varsin kipeinä puoli kahdeksalta ja automatka sairaalaan oli jo tajunnan rajamailla häilymistä. Sairaalaan kirjautuminen oli 8.35 ja tyttö oli sylissä 8.40. Olin siitä onnekas tällä kertaa, että ei tullut repeämiä, kävelin omin jaloin pois salista ja toipuminen lähti nopeasti käyntiin.

Jokainen synnytys on ollut erilainen ja pitkälle on tultu ensimmäisestä reissusta, jonka jälkeen pyörtyilin verenhukassa  sekä synnytyssalissa että lapsivuodeosastolla. Kokemuksista siispä oppii, ainakin ehkä kroppa. Jälkisupistukset ovat jälleen kerran olleet infernaalisia, joten niihin on täytynyt naista väkevämpää popsia kaksin käsin.

Olkoonkin, että synnytys oli ”helppo”, edeltävät kuukaudet eivät sitä olleet. Liitoskivut, ennakoivat supistukset, lapsen pää jalkovälissä viikkokausia – kunnon yöunia tuli siis odoteltua jokunenkin tovi. Erityisesti odotin mahallaan nukkumista. Voi sitä tunnetta, kun ei olisi jalkapalloa patjan ja vatsan välissä. Hyrisin jo odotuksesta. Olin kuitenkin unohtanut yhden pikkuruisen yksityiskohdan. Tai oikeammin kaksi jättimäistä. Nimittäin rinnat. Siis voi TAIVAS. Maito nousi kunnolla eilisen aikana ja illalla, kun menin suihkuun, näin itseni peilistä. Itkuhan siinä pääsi. Ei niinkään vatsan kohdalla olevan semipehmeän jalkapallon vuoksi, vaan sen yläpuolella olevien – pallotermeillä jatkaakseni – kahden käsipallon takia. Olin toki imettäessäni kiinnittänyt huomiota, että vauvan pää on vain noin puolet tissin koosta, mutta yläpuolelta mittasuhteet jotenkin vääristyvät. Peilistä näkyvät kaksi valtavaa palloa havahduttivat minut todellisuuteen. Vaikka vatsaan ei vieläkään tullut raskausarpia, äärimmilleen pingoittuneet, liilahtavat, maitoa peiliin ruiskivat pallot olivat niitä taas täynnä. Nostelin niitä vuorotellen. Varmasti kaksi kiloa kappale. Järkyttävää. Kolmekaan urheilutoppia ei saisi mitään lenkkeilyä tuntumaan kivalta. No, toistaiseksi mennään vasta lantionpohjalihasten treeneillä, joten urheilutopilla ei vielä ole muutamaan päivään kiire. Anteeksi, urheilutopeilla.