Kyllähän se jo ennalta vähän mietitytti, että näinköhän aika riittää raapustaa joka viikko kuulumisia. No ei näköjään riittänyt koko kesänä! Olisi nyt pari postausta voinut tehdä, mutta niin ne vain jäivät.
Nyt taas kuitenkin uudestaan näppäimistön äärellä. Heti piti mennä vaa'alle testaamaan, mitä kesäherkuttelu ja kurluttelu ovat saaneet aikaan. Vaaka ilmoitti, että "low". Kuulostaa hyvältä! Valitettavasti lowlle ovat päässeet vain vaa'an patterit, oma paino oli edellisessä mittauksessa +6kg raskautta edeltäneestä luvusta ja suunnilleen samoissa mennään nytkin. Eli vielä olisi nipistettävää.
Jotenkin tällä kertaa ei ole tullut vielä sellaista himoliikkujamoodia. Yleensä syksyisin se tulee, ja nytkin oli jo selvästi aluillaan. Ehdin heiaheiaakin alkaa taas pitkän tauon jälkeen täyttää, mutta toissapäivänä muljautin suunnistamassa nilkan siihen malliin, että muutama päivä pitää ottaa iisimmin kainalosauvojen kanssa ja sitten pääsen ilmalastan kanssa jatkaa varovaista kävelyharjoittelua. Tämä nyt on vain pieni setbäkki, joten sen piikkiin ei voi mitään edistyksettömyyttä laittaa - valitettavasti. Ihan on ollut omien korvien välissä tuo saamattomuus.
Joka päivä on toki kesänkin aikana tullut jotenkin huhkittua, joko kotipihassa raksa- tai puutarhahommissa tai sitten lenkkipolulla, kuntopiirin merkeissä tai suunnistamassa. Joinakin päivinä sekä että. Peilistä kuitenkin katselee vastaan edelleen sellainen varsin pehmoinen vatsanseutu ja ehkä poskistakin edelleen huomaa, että ruokakelloa ei ole moneen kertaan tarvinnut tässä taloudessa kilistellä.
Jukolassa tuli juostua kesän ensimmäinen pitkä lenkki. Tai siis koko vuoden eka, tietenkin. Ensin venlat ja sitten vielä jukolan aloitus. Oli rankkaa mutta tosi mahtia. Pari päivää meni aika köpötellen sen setin jälkeen. Jukolan tuntemuksia kirjasin muuten ylös suunnistuskoulu.netin blogiimme.
Ennen Jukolaa olin kahden vanhimman ja nuorimmaisen kanssa lasten suunnistusleirillä, sielläkin oli vauhtia aamusta iltaan ja jos ei juoksukuntoa vauvan kanssa mukana heiluneella ohjaajalla niin paljon rasitettu niin kestävyyskuntoa monella tapaa muuten kyllä. FIN5-rastiviikko oli vuorossa kesä-heinäkuun vaihteessa 5 peräkkäisen suunnistuskisan merkeissä ja heinäkuun lopulla kävimme myös perhereissulla saariston rengastiellä. Siellä mies juoksi, pojat pyöräilivät ja itse siirryin kohteesta toiseen tyttöjen kanssa autolla. Omat lenkkini (suunnistusta, tiejuoksua, mäkivetoja) tein aina aamusta miesväen purkaessa telttaa. Varsin onnistunut 5-päiväinen reissu sekin! Tuon lomareissun kuvafiiliksiä löytyy Instasta tunnuksella #perheonmatkalla2015.
Laskin ihan huvikseni juuri myös, että edellisen päivityksen jälkeen taitaa olla pyöreät nolla päivää, jolloin en olisi syönyt suklaata, karkkia, jätskiä tai leivonnaisia. Siis apua! Koukussa ja pahasti. Syyskuun alkaessa tein tähän kuitenkin ensimmäisen pienen ryhtimuutoksen: herkuttelu on joko itse tehtyjä leivonnaisia (tiedän, mitä syön...) tai lakua tai suklaata. Ajattelin, että jos tämän rajoituksen aloittaisi näin pehmeästi ja hyvin on toiminut. Yritin myös isompaa harppausta ja tein iltapalaksi hedelmäsalaattia erilaisista tuoreista hedelmistä. Jostain syystä sillekin piti kaivaa jälkkäriksi lakupussi kaapista. Onneksi en tee liikunnanohjausasiakkailleni ravinto-ohjelmia. Olisi kurjaa koko ajan sanoa, että tee niin kuin sanon, älä niin kuin itse teen...
