Nyt on ensimmäinen viikko selvitty. Hiukan haasteita palettiin toi flunssa, joka kaatoi miehen petiin ja viikko oli melkoista nuorallatanssia vajaa 2v:n isosiskon ja vastasyntyneen kanssa. Onneksi kaksi ensimmäistä ovat jo omatoimisia koululaisia, muuten olisi voinut pinna helistä enemmänkin.
Vaaka, tuo perivihollinen, odotti aamulla uhriaan. Voisin jopa väittää, että ilkikurinen pilke silmissään. Siihen nyt kummiskin oli astuttava, tuli mitä tuli. Edellisen kanssa ekalla viikolla oli lähtenyt jo yli 10kg, joten odotukset olivat nytkin korkealla. Valitettavasti samoihin lukemiin ei nyt ylletty, mutta 6 kg oli positiivista sekin. Toki tämä lapsi oli kilon pienempi kuin edellinen... Pah, selittelyn makua. Suklaa on maistunut, mitä sitä kieltämäänkään.
Ensimmäinen viikko piti sisällään liikuntaa ainoastaan lantionpohjan lihasten jumpan sekä peruskauppareissujen ja viikkosiivouksen mukanaan tuoman steppailun merkeissä. Ekalle kävelylenkille vaunujen kanssa uskaltauduin tänään (tasan viikko synnytyksestä) ja 15 minuuttia meni oikein mukavasti. Pienin askelin tämä kunto lähtee nousuun, en halua hötkyillä liian aikaisin (vaikka mieli kyllä hiukan jo palaisi!). En tosin osaa vielä kuvitellakaan juoksua, sen verran on hutera olo alapäässä - yläpäässä nyt on viirannut jo vuosia - ja kuntokin varmasti raapii aivan pohjamudissa. Ainakin nyt teki tiukkaa pysyä 2-vuotiaan Plasto-mopoilijan mukana...
Ainiin, ruokailuakin piti jotenkin avata. Söin tällä ensimmäisellä viikolla joka päivä kaksi lämmintä ateriaa, aamu- ja iltapalan sekä pari hedelmistä, rahkasta, jogurtista tai ruisleivästä koostuvaa välipalaa. Iltaisin oli herkkuhetki: suklaata, karkkia tai leivonnaisia. Korostan, että iltaISIN. Toisin sanoen joka ilta. Siihen voisi tottua... Ihana pelottava ajatus ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti