Tässä sitä taas ollaan

Kerta kiellon päälle, sanotaan. Taisin itse tehdä sen neljästi. Sanoin nimittäin teini-ikäisenä, etten ikinä hanki biologisia lapsia, koska en halua synnyttää. Aivan väärässä en tuskien ennakoinnissa ollut, mutta raskausajan koettelemukset ja jälkivaivat oli tuossa ahdistuksessa sivuutettu kokonaan. Siitä huolimatta noita ihanuuksia on siunaantunut peräti neljä. Nyt en uskalla enää sanoa, ettei koskaan, mutta ajatuksena se olisi kyllä ihan kannatettava. Pidetään mielessä.

Niin. Tässä tosiaan neljättä kertaa katselen synnytyksen jälkeistä röllykkää vyötäröllä ja mietin vastausta lasten kysymykseen, että miksi se on noin iso vielä, vaikka vauva tuli jo ulos. Hyvä kysymys, niin hyvä, että erehdyin aihetta googlettamaan. Kyseisellä toiminnalla on omalla kohdallani ollut vain harvoin ääripositiivisia seuraamuksia, joten nytkään ei yllättänyt, kun laidasta laitaan poukkoilevat keskustelut, superharvinaiset synnytystä seuranneet sairaudet ja pieni mieleen hiipivä ahdistus täyttivät mielen. Ehkä pitäisi useammin kuunnella miestä, jonka mielestä hormonihuuruisten ei kannattaisi hirveästi uhrata aikaa yliampuvien lööppien tai sekopäisten keskustelupalstojen juttujen lukemiseen. Seinähulluista blogeista ei ollut kyllä puhetta.

Tehty mikä tehty, ja yksi mieleen jäänyt aihe liittyi painonnousuun. Normaali nousu on ilmeisesti keskimäärin 10kg/raskaus,  joten epänormaalin mitoissa mennään ja kovaa. Ensimmäisessä ja toisessa raskaudessa lihoin 18kg, kolmannessa 20kg ja nyt neljännessä 22kg. Näistähän ei edes lyhyellä matikalla saa tuota keskivertokymppiä aikaiseksi. Yritän lohduttautua sillä, että edellisillä kerroilla olen myös raskauksien välissä laihtunut nuo samat kilomäärät, ehkä se onnistuu nytkin. Vähemmän lohdullista on lukea (no googlettamalla tietty), että monesti useampien raskauksien myötä kiloja tuppaa jäämään.

Päätän taistella vastaan, ja jottei se jää vain omiksi lupauksiksi, aloitan uuden tuotantokauden Kill Belly-blogissani. Vaikka kieli nyt vaihtuu suomeksi mukavuudenhalun viemänä, teema on sama: ei yltiödieettejä, vaan riittävästi liikuntaa imetyksen ohessa, jotta paino putoaa ja samalla sopivasti herkuttelua, jotta kiukku ei ala syödä naista (tai perhettä). Yksinkertaista ja helppoa paperilla, aavistuksen haasteellisempaa peilistä katsottuna. Katsotaan, mihin asti tämä toimintamalli riittää ja kuinka monta suklaalevyä viikossa imetys ja liikunta pystyvät selättämään...